Maailma on muuttunut. Se on varmaa kuin aamunkoitto. Globaalissa maailmassa ei Suomelta juuri kysellä menemmekö mukaan vai emme, me olemme mukana joka tapauksessa. Kööpenhaminassa ollaan suurten päätösten äärellä. Yritettävä on edes. Komppaan Kyröhonkaa siinä, että Pascalin vaaka kallistuu hiilidioksidipäästöjen vähentämisen puolelle. Vanha suomalainen sananlasku pätee tänäänkin ”Ei auta itku markkinoilla”. Mitä enemmän panostamme vapaaehtoisesti päästöjen vähentämiseen, sitä parempi. Fossiillisten energialähteiden varaan rakennettu tuhlailutalous on mennyttä. Joka tapauksessa.
”Vanhassa vara parempi” sanoi ekokonservatiivi kun 1930-luvun kerrostalossa asusteli. HS uutisoi tänään, että vanhat paikalle rakennetut kerrostalot ovat itse asiassa melkein matalaenergiataloja. Ennen ”nopeasti ja halvalla” -aikakautta nimittäin ymmärrettiin rakentaa kestämään, mikä on vielä tänäkin päivänä kestävää kehitystä. Kunhan sähköt, putket ja tietoliikennekaapelit on asennettu ajan tasalle nämä talot ovat parempia kuin uudet!
Otsikko on huumorilla höystetty tietenkin, mutta ei aivan perätön. Tänään saimme sitten sen kauan odotetun sunnuntaiaukiolojen laajennuksen. Vähän samalla periaatteella kuin teini kinuaa vanhemmaltaan saada olla ulkona kun ”kaikki muutkin ja jos joudun jäämään kotiin jään paitsi jostain kivasta kuitenkin”. Älköön tehtäkö hankalaksi shoppailua silloin kun siihen on mahdollisuus. Kuluttajat vaativat. Toisen vapaapäivä on toisen työpäivä eli kolikolla on kääntöpuolensa. Erikoiskaupan yrittäjän näkemys ei ollut kovin valoisa. Olen ylpeä siitä, että KD:n kansanedustajat vastustivat yksimielisesti.
Muistaakseni Demareiden puheenjohtaja on taannoin muistuttanut hallitusta kuntien ahdingosta sekä vaatinut aikoinaan myös laajojen tuloveronkevennysten tilalle pieni- ja keskituloisten kulutuskysynnän turvaamista esim. suorilla tulonsiirroilla. Monet kansantaloustieteilijät ovat samoilla linjoilla, kuten päivän lehdestä luemme. Kysellään miksi Katainen suistuttaa veronalennuksia. Kysymys on ideologiasta. Kenties jollekin on yllätys, että KD, jota pidetään porvaripuolueena on näissä kysymyksissä demarien kanssa samoilla linjoilla. Käytämme siis poliittisen keskustahenkisen puolueen liikkumavapautta tässä kohtaa vasemman suuntaan.
Kööpenhaminan ilmastokokous lähestyy ja päästövähennysten rahoituksesta ei tunnuta pääsevän yksimielisyyteen edes EU-maiden kesken. Julkaisen sellaisenaan kuukausi sitten Hesarin mielipideosastoon lähettämäni kirjoituksen, joka ei kuitenkaan lehteen mahtunut. Ei muuten tullut muitakaan vastineita Pentikäiselle yleiseen tietoisuuteen sitä kautta.
”Antti Pentikäinen osui mielipidekirjoituksessaan (HS 18.9.2009) ilmastonmuutoskeskustelun ja Kööpenhaminan ilmastokokouksen kipeään hermoon. EU:n ja sen jäsenmaiden, myös Suomen, on panostettava riittävästi ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta aiheutuviin kustannuksiin kehitysmaissa. On myös ehdottoman tärkeää, ettei kehitysapuun suunnattavia rahoja vain nimetä uudelleen toiseen tarkoitukseen. Se ei ole mikään ratkaisu. Köyhyys ruokkii ilmastonmuutosta ja päinvastoin. Molempiin täytyy panostaa ja olla tarkkana siitä, miten rahat käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi.
Kyseessä on osaltaan lisälasku, joka aiheutuu meidän elintasomme ylläpitämisestä toisaalla. Köyhyys ja osattomuus toisaalta aiheuttavat välillisesti myös sitä, että kehitysmaiden ihmiset omalla toiminnallaan kiihdyttävät ilmastonmuutosta mm. metsätuhoja, viljelysmaan laadun heikkenemistä ja lisääntyvää väestöpainetta. Näidenkin haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan niiden tukea, joilla on halussaan rahaa ja tietotaitoa. Epäilen tämän kokonaisuuden pureutuvan niin syvälle meidän hyvinvointimme perustuksiin, että päättäjämme suorastaan välttelevät asiaan paneutumista.
Tällä hetkellä hillitsemisessä säästetty euro tulee tulevaisuudessa vastaan moninkertaisena sopeutumisen muodossa. Eli viivyttelemällä ei kustannuksia kuitenkaan vältetä, niitä vain lykätään. Lähdetään siitä, että aina löytyy rahaa kun asia on tarpeeksi tärkeä. On hyvä, että eduskunnassa on taas herätty käymään arvokeskustelua. Lähimmäisenrakkauden tulisi vain ulottua omaa välitöntä hyötyämme pidemmälle. Kristillisdemokraattien johdonmukainen linja on ollut pitää kiinni kehitysyhteistyön rahoituksesta joka suhdanteessa. Ilmastonmuutoksen laskusta huolehtiminen on tämän vastuun jatkumoa. Muussa tapauksessa kehitysmaiden köyhät maksavat tulevaisuudessa viivyttelystämme hengellään. Onko se oikein ja kohtuullista?”
HUS on päättänyt kokouksessaan 12.10.2009 lakkauttaa Tammisaaren synnytysosaston. Paljon väliä? Muutama sata perhettä nyt saadaan mahdutettua minne hyvänsä. Niinpä.
Kaikki sanottava on sanottu moneen kertaan. Kaikki kortit on käännetty. Tässä on puhunut ajan henki, joka juhlapuheista huolimatta korostaa näennäistehokkuutta toiminnan kehittämisen ja ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kustannuksella. Siksi tapaus ansaitsee vielä maininnan varoittavana esimerkkinä.
Toivon kipinänä kuitenkin se, että päätös tehtiin vain yhden äänen enemmistöllä.
Eppu Normaali osui naulan kantaan vuonna 1980 Suomi-ilmiöllä. En tiedä, ovatko ennen saaneet tästä kiitosta kristillisdemokraatilta, mutta nyt saavat – ainakin yhdeltä.
Olen useaan otteeseen tänä kesänä miettinyt tuota yhtä ja samaa.
Sanojen mahtia ja neroutta kun kyseisen biisin kantava ajatus on sovellettavissa niin moneen asiaan. Silloin – ja nyt – ydinvoimaan. Ilmastonmuutokseen, vallan väärinkäyttöön, talouskriisiin. Ei tällaista voi tapahtua. Ei meillä. Miksei ajatusta käy soveltaa myös Suomen kristillisdemokraattisen puolueen kehittämiseen?
On todella vaarallinen ajatus, että mokat tehdään aina jossain muualla. Tehdään muutos ja aloitetaan se itsestämme! Entä jos se olenkin minä, joka olen positiivisen kehityksen jarruna? Minun vastuulliseni jää esittää aito poliittinen vaihtoehto. Kyllä ihmiset osaavat itse päättää, ketä ja mitä haluavat seurata. Yhden ainoan totuuden varjolla on historiassa tehty monta virhettä.
Kyllä me saamme perustaa politiikamme kristilliselle vakaumukselle, vaikka helsinkiläinen paikallislehtemme mitä väittäisi. Kuten toinen varapuheenjohtajamme Sari Palm blogissaan totesi, ei minun tarvitse joka mutkassa sitä vakaumustani toitottaa. Se tuntee läpi väkisin, enkä voi koskaan kaikkia miellyttää ja kunnioitusta löytyy yli puoluerajojen.
Olemme aidosti aatteellinen puolue. Perusta on kunnossa. Kun seisomme rintamassa, meitä on vaikeampi sivuuttaa. Tämä kansa ansaitsee tarjoamamme vaihtoehdon. Se ei pelaa, joka pelkää. Eräs nuori kiihkoilija (oikeasti ollaan kavereita, kyllä Simon tämän kestää) totesi: Jos 30% kansasta äänestää meitä, voimme hyväksyä sen, että 70% on ja tulee olemaan eri mieltä kanssamme. Tätä on politiikka tämänpäivän moniarvoisessa Suomessa.
Onnea uudelle puheenjohtajistolle, muille vastuunkantajille, ja kentälle: muistakaa, he palvelevat meitä!
Olin aikeissa kirjoittaa tänään ihan muista aiheista, mutta nettitiedonvälitys kertoi minulle vihtiläisen vaikuttajan Ulla-Maija Aaltosen kuolemasta. Tapasimme vain kerran - Uuden Suomen bloggaajien tapaamisessa kunnallisvaalien jälkeen. Olen yksi niistä lukemattomista suomalaisnuorista, joka aikoinaan opiskelivat Uman ”murkkumateriaalia”. Emme ehkä olleet poliittisesti tai katsomuksellisesti täysin samoilla linjoilla, mutta ainakin yhdessä asiassa haluan jatkaa Uman perintöä. Ulla-Maija puhui joskus nuorten PA-oireyhtymästä, mikä ei tarkoittanut rahan puutetta vaan puuttuvan aikuisen.
Aikuisten pitää olla aikuisia, jotta nuoret voivat olla nuoria ja lapset lapsia. Kiitos, että muistutit siitä!
Kun 100% Helsingin äänistä on laskettu tulokseni on 140 ääntä. Olen kiitollinen sinulle, joka koit minut ja teemani äänesi arvoiseksi. Vaikka äänimääräni ei riitä valtuustopaikkaan, poliittinen urani on vasta nupullaan. Jatkan blogikirjoittelua ja kerron seuraavista askelista heti kun on uutta kerrottavaa.
Samalla haluan onnitella valtuustoon valituiksi tulleita ja toivottaa voimia vastuutehtäviin!
Tiivistän tähän sen, mitä olen blogissani kirjoittanut kestävästä kehityksestä Helsingissä. Se voisi olla tätä, mutta paljon muutakin. Yhteinen pohdinta on arvokasta, sitä aion jatkaa myös mahdollisissa luottamustehtävissä. Lisää tietoa minusta, arvoistani ja tavoitteistani saat kampanjasivultani www.peuhkuri.fi ja puolueesta sivuilta www.kd.fi.
Ihmisen parhaaksi toimimista
Aikuisen kantavat vastuunsa nuorison hyvinvoinnista, nettielämää aloittelevien vanhemmille annetaan räätälöityä mediakasvatusta esim. kirjastoverkoston kautta. Keskustakirjasto rakennetaan kaupunkilaisten olohuoneeksi ja ylläpitämään yleissivistystä tulotasosta riippumatta. Kaupunki panostaa lapsiperheisiin hyvinvointineuvoloiden, laadukkaiden päivähoitopalvelujen ja leikkipuistojen kautta. Helsingin esteettömyyden eteen tehdään töitä sekä hissittömissä kerrostaloissa että joukkoliikenteessä.
Ympäristön kunnioittamista Helsinki rakentaa uutta ja korjaa vanhaa asuntokantaa siten, että energiankulutusta vähennetään yli normien. Uusien alueiden suunnittelussa hyödynnetään vanhojen lähiöiden hyviä ratkaisuja (Helsinkiin lisää Malminkartanoita?) ja niitä rakennetaan radan varteen. Joukkoliikenteen käyttöön kannustetaan alentamalla lipun hintaa nykyisestä. Energiantuotannossa pyritään vähentämään päästöjä esimerkiksi rakentamalla tuulivoimaa. Ympäristön kannalta kestävän politiikan hyväksi tehdään ”järkivihreästi” työtä yli puoluerajoja eli ei juututa keinoihin vaan pyritään löytämään parempia kokonaisratkaisuja.
Järkevää taloudenhoitoa Talouden perustaa luodaan kannustamalla yrittäjyyteen ja mahdollistamalla pienille yrittäjille osallistuminen kaupungin ostopalveluiden tarjoamiseen. Taloudenhoidossa vallitsee ihmiskasvoinen kapitalismi, joka arvostaa markkinatalouden pyrkimistä tehokkaaseen toimintaan, mutta muistaa sen rajoitukset eikä sorru pikavoittojen tavoitteluun. Ei säästetä väärässä paikassa, koska se tulee ajanoloon kalliimmaksi.
P.S. Malminkartanon aukiolla vaihdoin vielä kampanjani päätteeksi muutaman sanan asunnottomien miesten kanssa. He toivottivat tervetulleeksi Sahaajankadulle katsomaan millaista on arki. Ihmisellä on itseisarvo, siksi haluaisin että jokaisella kaupunkilaisella olisi oma koti.
KD Helsingin piirin toiminnanjohtaja
Aloitin poliittisen toimintani kristillisdemokraattien kunnallisvaaliehdokkaana Helsingissä 2008. Kaudella 2009-2012 toimin Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnassa varajäsenenä sekä vuonna 2009 Kristillisdemokraattien Keski-Helsingin paikallisosaston varapuheenjohtajana.
Olen 33-vuotias kristitty puoliso ja perheenäiti. Koulukseltani olen VTM kansantaloustiede ja erikoisalaani on ympäristö- ja luonnonvaratalous. Työkseni toimin asiantuntijatehtävissä elinkeinoelämän parissa. Maailmanparantaminen on minulle sekä työ että rakas harrastus.
Kotisivuni löytyy osoitteesta www.peuhkuri.fi
