|
Maailma on muuttunut. Se on varmaa kuin aamunkoitto. Globaalissa maailmassa ei Suomelta juuri kysellä menemmekö mukaan vai emme, me olemme mukana joka tapauksessa. Kööpenhaminassa ollaan suurten päätösten äärellä. Yritettävä on edes. Komppaan Kyröhonkaa siinä, että Pascalin vaaka kallistuu hiilidioksidipäästöjen vähentämisen puolelle. Vanha suomalainen sananlasku pätee tänäänkin ”Ei auta itku markkinoilla”. Mitä enemmän panostamme vapaaehtoisesti päästöjen vähentämiseen, sitä parempi. Fossiillisten energialähteiden varaan rakennettu tuhlailutalous on mennyttä. Joka tapauksessa.
Kööpenhaminan ilmastokokous lähestyy ja päästövähennysten rahoituksesta ei tunnuta pääsevän yksimielisyyteen edes EU-maiden kesken. Julkaisen sellaisenaan kuukausi sitten Hesarin mielipideosastoon lähettämäni kirjoituksen, joka ei kuitenkaan lehteen mahtunut. Ei muuten tullut muitakaan vastineita Pentikäiselle yleiseen tietoisuuteen sitä kautta.
”Antti Pentikäinen osui mielipidekirjoituksessaan (HS 18.9.2009) ilmastonmuutoskeskustelun ja Kööpenhaminan ilmastokokouksen kipeään hermoon. EU:n ja sen jäsenmaiden, myös Suomen, on panostettava riittävästi ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta aiheutuviin kustannuksiin kehitysmaissa. On myös ehdottoman tärkeää, ettei kehitysapuun suunnattavia rahoja vain nimetä uudelleen toiseen tarkoitukseen. Se ei ole mikään ratkaisu. Köyhyys ruokkii ilmastonmuutosta ja päinvastoin. Molempiin täytyy panostaa ja olla tarkkana siitä, miten rahat käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi.
Kyseessä on osaltaan lisälasku, joka aiheutuu meidän elintasomme ylläpitämisestä toisaalla. Köyhyys ja osattomuus toisaalta aiheuttavat välillisesti myös sitä, että kehitysmaiden ihmiset omalla toiminnallaan kiihdyttävät ilmastonmuutosta mm. metsätuhoja, viljelysmaan laadun heikkenemistä ja lisääntyvää väestöpainetta. Näidenkin haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan niiden tukea, joilla on halussaan rahaa ja tietotaitoa. Epäilen tämän kokonaisuuden pureutuvan niin syvälle meidän hyvinvointimme perustuksiin, että päättäjämme suorastaan välttelevät asiaan paneutumista.
Tällä hetkellä hillitsemisessä säästetty euro tulee tulevaisuudessa vastaan moninkertaisena sopeutumisen muodossa. Eli viivyttelemällä ei kustannuksia kuitenkaan vältetä, niitä vain lykätään. Lähdetään siitä, että aina löytyy rahaa kun asia on tarpeeksi tärkeä. On hyvä, että eduskunnassa on taas herätty käymään arvokeskustelua. Lähimmäisenrakkauden tulisi vain ulottua omaa välitöntä hyötyämme pidemmälle. Kristillisdemokraattien johdonmukainen linja on ollut pitää kiinni kehitysyhteistyön rahoituksesta joka suhdanteessa. Ilmastonmuutoksen laskusta huolehtiminen on tämän vastuun jatkumoa. Muussa tapauksessa kehitysmaiden köyhät maksavat tulevaisuudessa viivyttelystämme hengellään. Onko se oikein ja kohtuullista?”
Tätä avausta olen odottanut: ”Suomen energiatehokkain toimistotalo nousee Viikkiin” (HS 23.10.)! Helsingin kaupungin ympäristökeskus saa uuden talon, joka kokoaa ennen hajallaan olleet toiminnot saman katon alle ja kuluttaa energiaa kolmanneksen tavallisen toimistorakennuksen vaatimasta energiasta. Energiatehokkaan rakentamisen perusperiaatteet ovat olleet tiedossa jo kauan. Silti edes Vaasan ”eko”asuntomessujen yhteydessä tätä potentiaalia ei täysin ulosmitattu kun oli saatavilla edullista ja ympäristöystävällistä energiaa. Viikkiin nouseva talo on kannatettava hanke.
Rakennusprojektit tehdään pitkällä tähtäimellä eli ainakin 50 vuotta. Aikahorisontin tulisi siis nykyrakentamisessa ulottua vuosisadan loppupuolelle asti. Tällä hetkellä rakennusten energiankulutusmääräykset ovat Suomessa paljon väljemmät kuin esimerkiksi Ruotsissa, vaikka niitä tiukennetaan muutaman vuoden välein. Helsingin kaupungin tulisi omassa asuntotuotannossaan ja tontinluovutuksissaan ennakoida energiankäytön vähentämisen tarve myös tulevaisuudessa.
Korjausrakentamisen yhteydessä energiankäytön kysymysten tulisi niinikään olla osana kokonaissuunnitelmaa. Energiaremontti olisi helpointa toteuttaa esimerkiksi ikkuna -tai putkiremontin yhteydessä. Vaikka määräyksiä energiatehokkaaman asunnon rakentamisesta aiheutuisi nyt hieman enemmän kuluja, ne säästetään pian lämmityskustannuksissa. Kokonaistaloudellisuus vaatisi mielestäni tämän ottamista huomioon, vaikka rakentajalla olisi taloudellinen kannustin säästää asunnon eliniän ja asumiskulujen kustannuksella.
Yksi kolmesta vaaliteemastani on, että Helsingin tulisi olla edelläkävijä ympäristöystävällisissä ja vastuullisissa hankinnoissa ja hankkeissa. Tähän sisältyy niin ostopolitiikka kuin esimerkiksi aluesuunnittelu ja rakennushankkeetkin. Huomenna (ti 21.10.) on tilaisuus itse kullakin osallistua reilun kaupan maailmanennätystempaukseen. Kahvitauon tulee ajoittua ainakin osittain klo 14-15 välille. Itse nautin reilun kaupan tuotteita KD Helsingin pisteessä Sörnäisten metroaseman kupeessa 14-16.
Tule sinäkin ja valitse vastuullisuus!
Fair trade is attempting to break world record in served fair coffee/tea portions tomorrow. Christian democrats in Helsinki will meet you at Sörnäinen Metro Station. I will be there from 2 to 4 p.m. to chat and share a cup of fair drink!
Minulle ”järkivihreys” on sitä, että ympäristönsuojelu tarvitsee laajaa kannatusta ja tuntuvia toimia. Pienetkin valinnan ympäristön hyväksi tavallisen ihmisen arjessa ovat arvokkaita. Saman aikaisesti vaatimukset ympäristöasiat huomioon ottavaa päätöksentekoa kohtaan kasvavat. Tarvitaan asiantuntijuutta eri aloilta ja toisaalta kykyä hahmottaa, miten eri asiat liittyvät yhteen ja muodostavat kokonaisuuksia. Olen kummissani siitä, että blogeissa keskustellaan kertakäyttökahvimukeista ja ilmapalloista samalla kun negatiivisten ympäristövaikutusten hillitsemisellä on todella kiire. Olen samaa mieltä siitä, että turhaa kulutusta pitää vähentää ja kestävää kulutusta lisätä. Hämmentynyt olen siitä, että äänestäjät joutuvat seuraamaan kummallista nokittelua niiden välillä jotka esiintyvät aidosti ympäristön asialla. Keskustelu yksittäisistä kulutusvalinnoista ei saisi peittää alleen ympäristön kannalta tärkeitä isompia ratkaisuja, joihin kunnallispolitiikalla voidaan vaikuttaa.
Aika tasan vuosi sitten osallistuin ilmastonmuutoksen yhteiskunnallis-sosiaalisia vaikutuksia ja vaatimuksia käsittelevään EU-seminaariin. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) pääekonomisti sanoi, että rahaa ilmastonmuutoksen tehokkaaseen torjuntaan löytyy tarvittaessa ja osaamista myös. Ne eivät kuitenkaan riitä, jos aika loppuu kesken. Nyt on hetki toimia ympäristön hyväksi laajalla rintamalla ja samalla hyödyttää kotimaista ympäristöalan yritystoimintaa. Monet asiat, jotka nyt tehdään esimerkiksi ilmastonmuutokseen vedoten, ovat järkeviä joka tapauksessa kuten energiansäästö ja uusiutuvan energian käyttö. Taloudellinen etu ajaa tässä tapauksessa ympäristön asiaa, mikä ei minusta ole suinkaan huono asia.
On sitä osattu 80-luvullakin. Kotoinen lähiöni täyttää monet niistä kriteereistä, mistä on viimeaikoina ollut julkisuudessa puhetta kestävästä yhdyskuntarakenteesta keskusteltaessa. Sijanti on junaradan varressa, asuntokannan monimuotoisuus sisältää kerrostalojen lisäksi pienkerrostaloja/luhtitaloja ja rivitaloja. Pääosa liikenteestä tapahtuu aluetta kiertävillä kaduilla, joilta on vain pistot alueelle parkkipaikkoineen. Alueen keskiosissa voivat siis jalankulkijat ja pyöräilijät liikkua kevyen liikenteen väyliä pitkin turvallisesti. Aluetta ympäröivät viheralueet, joilla on hienot ulkoilureitit ja lumisena talvena olisi jopa latuyhteys keskuspuistoon ja Paloheinän hiihtokeskukseen. Pohjoisosissa sijaitsee myös hiljan rakennettu Vuorenjuuren kaupunkipientalokatu, jolla kokeiltiin tiivistä ja matalaa omatoimirakentamista kaupungin tontille. Lisää Malminkartanoita Helsinkiin?
Yle uutisoi tänä iltana, että Suomeen on tavoitteena rakentaa noin 2000 MW tuulivoimaa vuoteen 2020 mennessä. Mikäli Helsingin energian hiljan julkaisema uusiutuvien energialähteiden strategia tuulivoiman osalta toteutuu, sen osuus tulee olemaan kokonaisuudesta 25-50%. Tuulivoiman rakentamiseksi yhtiö on jo perustanut Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:n kanssa yhteisyrityksen, jonka tavoitteena on rakentaa kaksi merkittävää tuulipuistoa. Haasteistaan huolimatta tuulivoima sopii mainiosti täydentämään uusiutuvien energialähteiden valikoimaa. Suomesta löytyy tuulivoimateknologiaa ja osaamista omastakin takaa. Kristillisdemokraattien työn alla oleva uusiutuvien energialähteiden tiekartta ehdottaa jopa 3000 MW rakentamista. On aika laittaa suunnitelmat käytäntöön: tervetuloa tuulivoima!
|
|
|
